JOS SIINÄ ON PAREMPI ÄÄNI!

Otsikon mukainen ajatus usein hiipii hifiharrastaja mieleen. Aina on tarjolla jokin uusi kiinostava laite, jossa on potenttiaalia soida paremmin kuin nyt laitetasolla nököttävä vempain. Olen alkanut miettiä, että laitehimossa on usein pohjimmiltaan kyse paratiisin kaltaisen ääninautinnon kaipuusta tai todellisuutta täysin vastaavan äänimaailman saavuttamisesta.

Molemmissa tavoitteissa on myös kyse ehdottomuudesta, maksimaallisuudesta ja täydellisyys pyrkimyksestä. Hienoja tavoitteita sinällään ja hyvin tyypillisiä modernille tekniselle ihmiselle. Ongelmaksi asia voi muodostuva jos kyseisitä tavotteista tulee liki pakkomielle ja muuta elämää rajoittava tekijä, vaikka kustannustensa tiimoilta.

Olen alkanut pyrkiä tietoisesti kohti kohtuullisuutta ja maltillisuutta. En tarvitse parhaita mahdollisia saatavia laitteita. Olen havainnut voivani kokea iloa musiikista vaikka autoradion kautta. Ennen en tullut tätä edes ajatelleeksi, vaikka toki kuuntelin autoradiota ennekin. Metsästelin pitkään vain huippulaitteita monesta syystä. Nyt se aika on ohitse.

Olen suuntautumassa myös musiikkiin. Kirjastoista löytyy hienoja äänitteitä maailman eri musiikkilajeista, aina marginaalisesta etnosta kamarimusiikkiin. Pelkästään jo tietyn musiikkilajin esittäjäjien ja teosnimikkeiden kirjo on suuri. Lisäksi on olemassa mm aikalaismusiikkia ja musiikinhistoriaa. Mitään tieteellistä systematiikkaa en halua noudattaa, vaan valitsen musiikkini mielihalujeni mukaan, eli mikä milloinkin innostaa. Harrastus olkoon iloinen asia, eikä rankaa systemaattista puurtamista.

Eka sterosettini vuodelta 1972 oli Philips casette recorder