Päivitän taas jo yli vuoden vanhentunutta Äänenvoima blogiani. Hyvinkää ke 1.1.2025

UUSI SOITIN NUORUUDEN VINYYLEILLE

Kesän lopulla innostuin paremmasta levysoittimesta. Nyt tämä oli kolmas kerta kun levysoitin alkoi TAAS innostaa. Minulla oli ollut jo jonkun vuoden komerossa lahjaksi ystävältä saamani Philipsin automaattisoitin kaukaa 1980 luvulta ja kuulemma vähältä käytöltä. Neula ainakin siinä oli ehyt. Kaivoin Philipsin vuoden tauon jälkeen komerosta, putsasin enimmät pölyt ja aioin alkaa pitkästä aikaa soitella  "oikeita" vinyylilevyjä. Ongelmia kuitenkin ilmeni komerossa maanneen Philips F7235 toiminnoissa. Soittimen täysiautomaattinen äänivarren siirto ei toiminut kunnolla, soitin renasi ärsyttävästi.

Olin jo noin vuosi aiemmin korjauttanut vanhaa soitinta kahdella sadalla eurolla. Nyt en enään halunnut panostaa penniäkään ko soittimeen. Onneksi sain pian soittimen menemään edelleen laitteiden ropauksesta kiinnostuneelle nuorelle miehelle. Hyvä.

Eteen tuli tietty tilanne, että jos kerta vielä aioin niitä nuoruuteni 1970-80 luvun muovikiekkoja pyöritellä, niin piti hankkia jokin muu toimiva levysoitin.

Kyllä levysoittimia on tänäkin päivän vallan paljon myytävänä, uusia ja käytettyjä. Jotenkin en vain halunnut ostaa mm käytettyä Dual 505-kolmosta, koska sellaisen olin jo omistanut 1985-1994. Ihan hyvä ääninen soitin Dual sinällään oli ollut ULM65 ja Ortofon OM10 äänirasiolla. Homma oli vain koettu.

Eka levysoittimeni olin hankkinut jo 1975 kieppeillä Museokadun Sound-Centteristä. Kyseessä oli täysin manuaalinen Connoisseur BT-2. Soittimessa äänirasioina olivat Pickering XV-15 ja hienompi XV-625e. Soitin oli käytössäni, kunnes tuli sitten Dual kuvioihin semi automaattina ja uudempana. Äänelliset erot olivat varmaan vähäiset.

Hyvä kuntoisen oloisia käytettyjä 505-sarjan soittimia on Torissa jatkuvasti kaupan useita. Minua kuitenkin arvelutti hankkia käytettyä iäkästä levysoitinta, jossa mekaaniset seikat ovat keskeisiä. Olin Philipsin osalta jo maksanut yhden kalliin remontin ja soitin olisi vaan taas pitänyt korjauttaa. Näin ollen päädyin tarkastelemaan ihka uusien soittimien tarjontaa. Merkkejä ei niin monia tosin ollut kohtuuhintaisten soitinten osalta. Kohtuuhintaisia, asiallisen laadukkaita, n 500 euron uusia  oli muutama merkki. Perinteiset nimet kuten Rega, Thorens, Pro-Ject ja Denon nousivat mielenkiinnon kohteiksi. 

Erinäisten vaiheiden päädyin lopulta Pro-Ject Carbon Evo 2 soittimeen johon asennettiin laadukkaampi Ortofon Blue mm-rasia elliptisellä neulalla. Soittimen vakuutettiin olevan laadukkaista osista ja vakavissaan äänenlaatu edellä tehty.  Halusin myös laadukkaan ulkoisen riaan, vaikka vahvistimessani onkin Phono-kortti mm/mc riaalle. Ulkoiseksi riaaksi tuli näpsä pikkuinen Clearaudio Nano. Hyvinhän sitten taas vanhat vinyylit soi. Aika näyttää miten levyjen soitto jatkuu. Homma on kyllä monella lailla eri asia, kuin 40-50 vuotta sitten.