MUSTAT LAATIKOT PALASIVAT

The Two Channel Audio Amplifier-Suomalaista vahvistin osaamista maailman huipputasolla. Kyse on Matti Otalan projektista ennen jenkkeihin suuntautunutta kehitystyötä Harman Kardonin Citation XX hankkeen parissa.

Tämän harrastuksen eräs mukava piirre on tietty ennustamattomuus ja yllättävät käänteet. Tarjoutuikin yllätten tilaisuus uppoutua yhä syvemmälle varsin tuntemattomaan suomalaiseen vahvistinkultturiin. Suomeahan pideätään kyllä jo hyvänä kaiutinvalmistus maana. Kaiutinmerkkejä meillä on yli toistakymmnetä, mutta vahvistinmerkkejä on taas hyvin rajattu määrä. Nimet Pännäri, Köykkä, Ohvo ja Ottala eivät varmaankaan avaudu hifi harrastuspiirin ulkopuoliselle tahoille. Soisi, että aikanaan kyseisesten herrojenkin maine kasvaa ja leviää. Pienten tuotantomäärien tiimoilta laitteiden tuotenimet ovat usein suoraan sidoksissa suunnittelijaansa. Itsellänikin on vuosia soinnut pelkkä Pännäri-etunen ja joillakin tutuilla on taas soitannossa Köykän putkipäätteitä. Joillekin made in finland -vahvistimille on sentään omiakin tuotenimiä, kuten Voimaradio, Illusion, SSR12 ja The Two Channel Audio Amplifier.

Nyt itselleni sitten kotiutui Matti Otalan ja hollantilaisen Lohstroh:n suunnitelema The Two Channel Audio Amplifier puolijohde-etunen ja -pääte 1970-luvun lopulta. Kyseiset laitteet toimivat peruskivenä arvostetun Electrocompaniet:n perustamisessa. The Two Channel Audio Amplifier:ta valmistettiin suhteellisen pieni määrä vuosina 1976 - 1981. Olen kuullut valmistus luvuista 500-1000 kappaletta, varmaa tietoa en omaa. Alkupään laitteet on ainakin osin koottu Skotlannissa. Otala ja Lohstroh työskentelivät tuolloin Hollannin Philipsillä kuplamuisti tekniikoiden parissa ja tekivät ohessa ko TIM-säröttömän vahvistimen. Otala sovelsi käytäntöön jo 1960 -luvun alussa Köykän innovoimaa katkoääni eli TIM särö ajattelua. Teoriassa keskeiseksi nousi takasinkytkentä loopin välttäminen yli koko vahvistin asteen. Olennaisinta ei olekkaan pienen pieni IM särö. Tärkeämpää on, että vahvistin ja päätetransistorit eivät mene tukkoon nopeilla transitentti, eli katkoäänillä (Köykän termi).

Olin hieman epäileväinen mahtaako TIM-särön eliminoiti tehdä 32 vuotiaasta puolijohde kojeesta kuranttia suhteessa tämän ajan hyviin vahvistimiin. Tilanne on kuitenkin sellainen, että voin hyvinkin kepeästi heittää hyvästit mm kovasti rankatulle Marantz PM-17 mkII transitorivahvarille ja monelle muulle huomattavasti kalliimallekin kojeelle. Otalan a-luokkaiset takaisinkytkemättömät 25-wattiset mustat laatikot taitavat olla lähellä sitä lopullista ratkaisua, eli tulevat jäädäkseen. Kaupanpäälle vielä niiden design on tyylikkään ajaton ja kepeä mustiksi laatikoiksi, siroiksi sellaisiksi.

Olin aikoinani 1980-luvun alussa hämärästi tietoinen kyseisestä projektista, mutta en ikänä uskonut ko laitteita omaavani. Vahvareita myytiin aikoinaan eniten vain Amerikan maahan Audio Critics lehden arvostelun innoittamana. Vahvistimen hinta oli tuolloin uuden Saabin kieppeillä, eli n. 25000 markkaa. Mitähän uusi Saab maksaisi nyt?

I have got some nice feedback about that article. Thanks a lot! It`s nice to find out that there are still old goodtimes hifi people on the field. I`m sorry that I haven´t give more information in years about anything. There are many reasons for that. For example my English writing based on google sides translation mostly! In brieft; Ottalas amps have find a market. They were nice piece of hifi history indeed. As is common in hi-fi hobby the equipment will change. I do not have the possibility to set up a field of museum. Ottala`s amps were quite easy to listen. They were not just transparent than existing todays good transistor amps. In everycase, Ottala amps got very good home.