Kolme erilaista kaiutinratkaisua
Olin syksyn aikana tilaisuudessa kuulla joitakin varsin erilaisia, vanhoja ja uusia kaiutintyyppejä. Jokainen kuulemani kaiutin perustui varsin erilaiseen suunniteluun. Kyseinen asia teki kiintoisaksi lopullisen äänellisen lopputuloksen. Olen valinnut esittelyyn kolme rakenteeltaan erilaista kaiutinta
Tuotemerkkinä ainoastaan Infinity oli tuttu ennestään. Olen onnellisesti ollut aiemminkin tilaisuudessa kuulla usein Infinityn järeää RS II-B kaiutinta. No nyt oli kuuntelu vuorossa hieman pienempi Infinity RS 2.5. Kyseinen tyyppi tulee niinkin kaukaa, kuin jo vuodelta 1979.Kyse on toteutuksesta, jossa yläalue 400 Hz:n jälkeen toimii dipolina firman omilla Emin & Emit nauhaelementeillä. Bassot toistuvat kajarin alustaosan tammesta ”vuoltuun” umpikoteloon sijoitetulla kymmentuumaisella. Kaiutin painaa n 50 kg
Toinen kuulemani oli Helmisen melko äskettäin maahantuontiin ottama Fischer@Fischer:n SN450 lattiakaiutin saksan maalta. Kyseessä oli kolmitie bassorefleksi kaiutin. Kotelo on rakennettu liuskekivestä. Kaiutin painaakin sitten 86 kiloa, korkeutta oli 120 cm. Voikin alkaa jo puhua ”raskaasta hifistä”, mutta kyse on silti tehtaan keskisarjaan sijoittuvasta mallista. Luvattu toistoalue on 32 -22.000 Hz, herkkyys 88db.
Kolmantena kuulin diy-pohjaista, jenkkiläisen Martin J Kingin speksein mukaan rakennettua, 2-tie baffelia. Bassotkin hoituivat 15 -tuumaisella dipoli toiminnalla. Keski- ja ylä- alueet taas toistuivat keskikokoisesta Fostexin laajakaista elementistä. Kaiuttimen jakosuodin oli laatuosista ja letitettyä Litz tyypistä diy-johtoa oli käytetty säästämättä. Linkki valmistajan sivuille http://www.quarter-wave.com/OBs/OB_Design.pdf
MJK-baffel
Infinity RS 2.5 soi neutraalisti, vakuuttavasti, väliin jopa kuivan rajoilla. Äänitteiden luonne ratkaisi paljon miltä kuulosti. Tila välittyi vain, jos sitä oli tallenteella. Tärkeä asia, että soittimet kuulostivat soittimilta, toteutui. Hämmästelin kovin miten hienoja Infinityn klassikko tuotteet ovat olleet jo 30v. sitten. Ongelmallinen vain kajarin herkkyys 84db/W ja 4 ohmisuus. Valmistaja suosittaa kajarille100 – 300 watin hyvää vahvistinta. Kaiuttimen ulkonäkö minusta oli ihastuttavin kuulluista. Ainoa kuuntelu, joka oli puutalossa.
Fischer& Fischerin SN450 soi raikkaasti ja eritellen, rasittavuutta ei ollut. Toinen keskeinen asia oli bassojen nopeus, dynaamisuus ja vaivaton ulottuminen melkoisen alas. Kaiutin tarjosi potkuista menoa ja myös hyvän tilantoiston. Hyvällä sijoituksella kaiutin on helppo ja kiva kuunneltava. Hyötysuhteeltaan 88db/W ja kahdeksan ohmisena kaiutin toimii monilla vahvistimilla. Mataloille asti toimiva toisto voi olla ongelma betonielementti taloissa.
Martin J Kingin speksien pohjalta rakennettu baffeli soi avoimesti ja erittelevästi.
Kaikkein eniten innosti kaiuttimesta kuuluneiden lauluäänten puhtaus, avoimuus ja kuulaus. Kaiutin välitti myös tilaa ja toteutukseen oli luvassa lisääkin tila kokemusta. Sointitasapaino oli kirkkaampi mutta ei sentään rasittava tai riipivä. MJK avoimena toteutuksenakin oli hyötysuhteeltaan herkkä, mahdollistaen pienitehoisten vahvistimien käytön.
Tuotemerkkinä ainoastaan Infinity oli tuttu ennestään. Olen onnellisesti ollut aiemminkin tilaisuudessa kuulla usein Infinityn järeää RS II-B kaiutinta. No nyt oli kuuntelu vuorossa hieman pienempi Infinity RS 2.5. Kyseinen tyyppi tulee niinkin kaukaa, kuin jo vuodelta 1979.Kyse on toteutuksesta, jossa yläalue 400 Hz:n jälkeen toimii dipolina firman omilla Emin & Emit nauhaelementeillä. Bassot toistuvat kajarin alustaosan tammesta ”vuoltuun” umpikoteloon sijoitetulla kymmentuumaisella. Kaiutin painaa n 50 kg
Toinen kuulemani oli Helmisen melko äskettäin maahantuontiin ottama Fischer@Fischer:n SN450 lattiakaiutin saksan maalta. Kyseessä oli kolmitie bassorefleksi kaiutin. Kotelo on rakennettu liuskekivestä. Kaiutin painaakin sitten 86 kiloa, korkeutta oli 120 cm. Voikin alkaa jo puhua ”raskaasta hifistä”, mutta kyse on silti tehtaan keskisarjaan sijoittuvasta mallista. Luvattu toistoalue on 32 -22.000 Hz, herkkyys 88db.
Kolmantena kuulin diy-pohjaista, jenkkiläisen Martin J Kingin speksein mukaan rakennettua, 2-tie baffelia. Bassotkin hoituivat 15 -tuumaisella dipoli toiminnalla. Keski- ja ylä- alueet taas toistuivat keskikokoisesta Fostexin laajakaista elementistä. Kaiuttimen jakosuodin oli laatuosista ja letitettyä Litz tyypistä diy-johtoa oli käytetty säästämättä. Linkki valmistajan sivuille http://www.quarter-wave.com/OBs/OB_Design.pdf
MJK-baffel
Infinity RS 2.5 soi neutraalisti, vakuuttavasti, väliin jopa kuivan rajoilla. Äänitteiden luonne ratkaisi paljon miltä kuulosti. Tila välittyi vain, jos sitä oli tallenteella. Tärkeä asia, että soittimet kuulostivat soittimilta, toteutui. Hämmästelin kovin miten hienoja Infinityn klassikko tuotteet ovat olleet jo 30v. sitten. Ongelmallinen vain kajarin herkkyys 84db/W ja 4 ohmisuus. Valmistaja suosittaa kajarille100 – 300 watin hyvää vahvistinta. Kaiuttimen ulkonäkö minusta oli ihastuttavin kuulluista. Ainoa kuuntelu, joka oli puutalossa.
Fischer& Fischerin SN450 soi raikkaasti ja eritellen, rasittavuutta ei ollut. Toinen keskeinen asia oli bassojen nopeus, dynaamisuus ja vaivaton ulottuminen melkoisen alas. Kaiutin tarjosi potkuista menoa ja myös hyvän tilantoiston. Hyvällä sijoituksella kaiutin on helppo ja kiva kuunneltava. Hyötysuhteeltaan 88db/W ja kahdeksan ohmisena kaiutin toimii monilla vahvistimilla. Mataloille asti toimiva toisto voi olla ongelma betonielementti taloissa.
Martin J Kingin speksien pohjalta rakennettu baffeli soi avoimesti ja erittelevästi.
Kaikkein eniten innosti kaiuttimesta kuuluneiden lauluäänten puhtaus, avoimuus ja kuulaus. Kaiutin välitti myös tilaa ja toteutukseen oli luvassa lisääkin tila kokemusta. Sointitasapaino oli kirkkaampi mutta ei sentään rasittava tai riipivä. MJK avoimena toteutuksenakin oli hyötysuhteeltaan herkkä, mahdollistaen pienitehoisten vahvistimien käytön.
Kommentit